Tuulettuvalla alapohjarakenteella (käytetään usein myös termiä rossipohja) tarkoitetaan lattiarakennetta, jonka alapuolella on tuulettuva ilmatila ennen perusmaata. Tuulettuva alapohja on usein toteutettu puurakenteisena etenkin vanhemmissa rakennuksissa ja alapohjan ilmatilaa kutsutaan ryömintätilaksi. Nykyisin tuulettuvia alapohjarakenteita toteutetaan myös kivirakenteisina esimerkiksi ontelolaattoja hyödyntäen. Tuulettuvaa alapohjarakennetta esiintyy nykyisessä rakennuskannassa yleisesti eniten 1900–1950 luvulla rakennetuissa taloissa, mutta rakennetta käytetään yhä edelleenkin myös uudisrakennuskohteissa.
Tuulettuva alapohjarakenne oikein toteutettuna ei ole riskirakenne. Huonosti tuulettuva, tai muutoin huonosti toteutettu rossipohja on kosteustekninen riskirakenne. Puutteellisesti toteutetussa tuulettuvassa alapohjarakenteessa esiintyy usein kosteus- ja lämpöteknisiä ongelmia, minkä seurauksesta varsinkin puurakenteisen alapohjan vaurioitumisen riski kasvaa merkittävästi. Yleisiä ongelmia rakenteessa ovat tuuletuksen / tuuletusaukkojen riittämättömyys ja huono sijoittelu, ryömintätilan maapohjan muotoilun puutteet, kapillaarikatkon tai maapohjan eristyksen puute, rakennuksen ulkopuolisen kosteudenhallinnan puutteet sekä ryömintätilaan jätetyt orgaaniset materiaalit. Tuulettuvan alapohjan suunnittelu ja toteutus vaatii huolellisuutta, eikä niissä kannata tinkiä.
Alapohjan ryömintätilan tuuletus tapahtuu yleisesti tuuletusluukkujen tai tuuletusputkien avulla. Alapohjan tuuletusta voidaan tehostaa myös koneellisesti esimerkiksi vesikatolle johdetulla huippuimurilla. Yleinen ohje alapohjan tuuletukseen on, että ryömintätilan ilma tulisi vaihtua 0,5–1 krt/h ja ryömintätilan ilmatilan korkeudeksi suositellaan vähintään 0,8 m. Ryömintätilan tuuletusluukkujen kokoa ja sijainteja suunniteltaessa on huomioitava, että tuuletusaukkojen pinta-alan tulee olla 0,5–1 ‰ ryömintätilan pinta-alasta. Tuuletuksessa tulisi myös huomioida tuuletusputkien ja luukkujen sijainneissa, että ryömintätilaan ei muodostu katvealueita, joissa ilma ei vaihdu. Ryömintätilan tuuletuksella pyritään poistamaan maaperästä- sekä ulko- ja sisäilmasta peräisin olevaa ylimääräistä kosteusrasitusta, mikä voi haitallisissa määrin aiheuttaa puurakenteiseen alapohjaan sekä ulkoseinärakenteiden alaosiin laho- ja mikrobivaurioita. Ryömintätilan tuuletusta on myös suositeltavaa säätää pienemmäksi talviaikaan, jolloin alapohjan liiallinen tuulettaminen voi viilentää alapohjarakenteita siten, että sisäilmasta peräisin oleva kosteus voi kondensoitua rakenteen viileneville pinnoille. Tyypillisesti ryömintätilan luukkuja voi ummistaa ja koneellista tuuletusta säätää pienemmäksi talven ajaksi ja tehostaa tuuletusta taas kevään tultua.
Ryömintätilaan kulkeutuvaa ylimääräistä kosteutta ja etenkin ryömintätilan pohjalle muodostuvaa veden lammikoitumista tulee estää. Veden kulkeutumista ryömintätilaan voidaan ehkäistä maanpinnan muotoiluilla, toimivalla sadevesijärjestelmällä, perusmuurin vedeneristyksellä, ryömintätilan kapillaarikatkolla sekä perustuksien salaojituksella. Tarkoituksena on estää sade- ja sulamisvesien sekä pohjaveden kulkeutuminen ryömintätilaan. Hyvin toteutetulla ja toimivalla ulkopuolisen kosteudenhallinnalla on tärkeä rooli tuulettuvan alapohjan toiminnan kannalta. Mikäli ryömintätilaan kulkeutuu runsaita määriä kosteutta, ei välttämättä edes ryömintätilan hyvin toteutettu tuuletus riitä kosteuskuorman poistamiseen.
Ryömintätilan maapohja on suositeltavaa lämmöneristää. Ryömintätilan maapohjan eristämisellä pyritään vähentämään maaperästä diffuusiolla siirtyvää kosteutta. Maapohjan eristäminen laskee maapohjan lämpötilaa ja vähentää diffuusiota. Maapohjan eristämiseen voidaan käyttää mm. XPS-lämmöneristettä tai kevytsoraa.
Tuulettuvan alapohjan ryömintätilaan tulisi olla käyntiluukku esimerkiksi sokkelissa, mistä ryömintätilan kuntoa pääsee tarkastamaan ja tarvittaessa huoltamaan. Läheskään aina ryömintätilaan ei kuitenkaan ole tehty käyntiluukkua, minkä seurauksesta rakenteen toteutusta ja kuntoa ei välttämättä pääse arvioimaan ryömintätilan kautta. Mikäli käyntiluukkua ryömintätilaan ei ole, niin on se suositeltavaa tehdä jälkikäteen. Ryömintätilan tarkastuksessa ongelmaksi voi muodostua myös matala ilmatila, minkä seurauksesta ryömintätilassa on mahdoton liikkua. Etenkin vanhojen nk. rintamamiestalojen rossipohjien toteutukset ovat hyvin kirjavia ja rakenteen kunnon ja korjaustarpeen arvioimisessa kannattaa luottaa ammattilaisen apuun.
Tuulettuvan alapohjarakenteen suunnittelu vaatii aina rakennusfysikaalista tietämystä ja toimivan rakenteen suunnittelu ja toteutus vaatii monen elementin huomioimista. Rakenteen toimivuus on monen tekijän summa ja mikäli tuulettuvassa alapohjarakenteessa havaitaan ongelmia, niin on sen korjaamisessa suositeltavaa selvittää tarkasti, mitkä kaikki tekijät aiheuttavat rakenteessa ongelmia. Huolellisesti tehdyn tutkimuksen perusteella korjaussuunnittelu on helpompaa ja rakenteesta on mahdollista saada rakennusfysikaalisesti toimiva kokonaisuus. Mikäli oman kotisi rossipohjan riskit tai kunto mietityttää on rakenteen kuntotutkimus aina suositeltavaa tilata ammattilaiselta. Ole yhteydessä asiantuntijoihimme alla olevasta linkistä.