Sisäilman laadun arvioinnille pyritään luomaan yhtenäiset käytännöt.
Kokemukseen sisäilman laadusta vaikuttavat lukemattomat seikat aina mikroskooppisten pienten eliöiden, mikrobien elinolosuhteista tai rakennusmateriaalien ulkonäöstä, ihmisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja arvoihin saakka. Sisäilman laadun objektiivinen arviointi on tärkeää, jotta sisäilman laatu olisi hyvää mahdollisimman monessa rakennuksessa ja mahdollisimman monelle henkilölle. Kun erilaisten rakennusten tilannetta voidaan verrata keskenään edes auttavasti, voidaan korjaustoimenpiteet ja rajalliset resurssit kohdistaa parhaiten sinne, mistä hyöty on suurin. Kosteus- ja mikrobivaurioiden lisäksi sisäilman laatuun vaikuttavat useat muut seikat ja toisaalta riippuen monesta muusta asiasta, voi kosteus- ja mikrobivaurion vaikutus sisäilmaan vaihdella merkittävästi.
Onko kosteusvaurio aina haitallinen?
Kosteusvauriot rakennuksessa on käytännössä poikkeuksetta aina korjattava. Korjaaminen tarkoittaa kaikkien kastuneiden materiaalien kuivattamista ja uusimista, mikäli ne ovat ehtineet pilaantua. Tärkeintä toimenpidettä, vaurion aiheuttajan poistamista, ei sovi unohtaa, sillä muuten vaurion uusiminen vain ajan kysymys. Mikäli kosteusvauriota ei korjata riittävän nopeasti, voi rakenteeseen muodostua mikrobikasvua, jolloin puhutaan kosteus- ja mikrobivauriosta.
Joskus kosteus- ja mikrobivaurio muodostuu hyvin pitkän ajan jakson aikana, ilman, että varsinaista näkyvää vesivahinkoa olisi päässyt tapahtumaan. Tämä on tyypillistä ns. riskirakenteiden kohdalla, kun rakenteeseen kohdistuu esim. vuosikymmenten ajan hieman suurempi kosteusrasitus, kuin mitä rakenteesta pystyy kosteutta poistumaan. Lopulta elinympäristössämme esiintyvät mikrobit muodostavat rakenteeseen kasvuston.
Milloin kosteus- ja mikrobivauriosta on haittaa?
Haitallinen kosteusvaurio on selkeästi silloin, kun se haittaa rakenteen normaalia toimintaa. Esimerkiksi lahoamisen seurauksena kantava puurunko voi menettää kantavuutensa ja rakenteissa voi esiintyä painumista, liikkumista ja jopa romahtamisen vaara. Kun laatat tippuvat märästä seinästä tai maalipinta kupruilee pilalle, on haitta ilmeinen. Suurin huoli kosteusvaurioihin liittyen onkin yleensä haitta sisäilman laadulle ja olosuhteille. Sen arvioimiseksi on Työterveyslaitos vastikään julkaissut oppaan Sisäilmastoselvitys ja olosuhdearviointi. Opas on tarkoitettu työpaikkojen, kuten toimistojen ja päiväkotien arviointiin, mutta myös asuintilojen olosuhteita arvioidaan käytännössä hyvin samankaltaisesti.
Julkaisun ideana on mm. luoda sisäilman laadun arvioinnin parissa työskenteleville yhteiset käytännöt sisäilman laatuun vaikuttavien tekijöiden arvioimiseksi. Oppaan mukaisessa olosuhdearviossa pisteytetään neljä tärkeintä sisäilman laatuun vaikuttavaa tekijää, jotka ovat rakennuksen ilmatiiveys ja vuotoilma, rakennusosien riskitekijät, ilmanvaihtojärjestelmä sekä biologiset, fysikaaliset ja kemialliset tekijät. Samat asiat on selvitettävä myös kosteusvaurioiden syiden, vaikutusten ja oikeiden korjaustapojen määrittelemiseksi. Pisteiden perustella saadaan tulokseksi A, B, C tai D. Tulos kertoo tiivistetysti kokonaiskuvan sisäilman laadusta ja olosuhteista sekä jatkotoimenpidetarpeesta.
On erittäin tärkeää muistaa, että rakennusterveysasiantuntija laatii olosuhdearvion, mutta ei arvioi olosuhteiden terveydellistä merkitystä. Terveydellisen merkityksen arviointi on aina asiaan perehtyneen terveydenhuollon ammattilaisen, lääkärin tehtävä.
Miten kosteus- ja mikrobivaurio vaikuttaa sisäilman laatuun?
Kosteusvauriosta voi aiheutua mikrobikasvua rakenteiden sisälle, sisäpinnoille tai vaikka ilmanvaihtojärjestelmään. Mikrobikasvu on biologinen sisäilman laatua heikentävä tekijä. Kosteusvauriosta voi aiheutua myös esim. materiaalien hajoamista ja siitä aiheutuvaa kemiallista päästöä sisäilmaan. Kemiallisia päästöjä voi aiheutua myös ilman kosteusvauriota, esimerkiksi mikäli rakenteissa on käytetty PAH-yhdisteitä sisältäviä tuotteita. Kuitenkin kaikkein tavanomaisimmat sisäilman laatua heikentävät tekijät ovat riittämätön ilmanvaihto ja heikot sisäilman fysikaaliset olosuhteet. Tyypillisin heikosta ilmanvaihdosta aiheutuva haitta on sisäilman tunkkaisuus, kun likainen ilma ei poistu rakennuksesta riittävästi. Tunkkaisuuteen liittyy hiilidioksidipitoisuuden ja sisäilman kosteuden nousu, rakennusmateriaalien ja ns. elämisen hajut, joita sisälämpötilan nousu yleensä lisää. Sisäilman fysikaalisilla olosuhteilla tarkoitetaan lämpötilaa (sen vaihtelua), ilmankosteutta, ilman virtausnopeutta eli vetoa, ääniolosuhteita ja radonia.
Kosteus- ja mikrobivaurio vaikuttaa sisäilman laatuun, mikäli vaurioalueesta on yhteys sisäilmaan. Jos mikrobivaurio sijaitsee rakenteen sisäpinnalla, on sen vaikutus sisäilman laatuun ilmeinen. Rakenteiden sisällä olevien vaurioiden vaikutuksen arvioimiseksi tulee kartoittaa vaurioiden laajuus, sekä vaurion ja sisäilman väliset vuotoilmareitit. Mikäli vuotoilmareittejä ei ole, on vaurion vaikutus sisäilmaan hyvin vähäinen, ja mitä enemmän vuotoilmareittejä on, sitä enemmän vaikutus lisääntyy. Rakenteiden tiiveyden lisäksi vuotoilman kulkeutumiseen vaikuttaa ilmanvaihto. Ilmanvaihdon tehtävä on poistaa sisäilmasta epäpuhtauksia ja tuoda tilalle puhdasta ilmaa. Mikäli poistuvan ilman tilalle ei tule korvausilmaa riittävästi puhtaiden korvausilmakanavien, -venttiilien tai vaikka tuuletusikkunoiden kautta, pyrkii alipaineisuus tasaantumaan rakenteiden epätiiveyskohtien kautta. Huonoimmassa tapauksessa korvausilma saadaankin kosteus- ja mikrobivaurioituneen rakenteen kautta, jolloin se on sisäilmaan päästessään epäpuhdasta.
Olosuhdearvioinnissa sisäilman laatuun vaikuttavat tekijät pisteytetään.
Olosuhdearvioinnissa sisäilman laatuun vaikuttavat tekijät arvioidaan ja pisteytetään yksi kerrallaan. Näin sisäilmalle saadaan ikään kuin arvosana. Paras tulos on A ja huonoin on D. A-tuloksella sisäilman laatu ja olosuhteet ovat tavanomaista paremmat, eikä toimenpiteitä myöskään lainsäädännön perusteella tarvita. B-tulos tarkoittaa, että sisäilman laatu ja olosuhteet ovat pääosin tavanomaiset, mutta toimenpiteitä on kuitenkin hyvä tehdä. C-taso tarkoittaa, että sisäilman laatu ja olosuhteet poikkeavat tavanomaisesta ja toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi on suoritettava. D-tuloksella sisäilman olosuhteet poikkeavat merkittävästi tavanomaisesti ja korjaavia toimenpiteitä tarvitaan nopeasti.
Kuinka olosuhdearvio tehdään?
Olosuhdearvio perustuu vähintään sisäilmastoselvityksen ja mielellään laajempien rakennusteknisten kuntotutkimusten tuloksiin. Sisäilmastoselvityksessä selvitetään vähimmäistoimenpitein seikat, joiden perusteella olosuhdearvio voidaan tehdä ja saada tulos A, B, C tai D. Tutkimustarpeet arvioidaan kohdekohtaisesti tehtävän riskiarvion perusteella. Usein on kustannustehokasta selvittää sisäilmastoselvityksen pakollisten kohtien lisäksi samalla kertaa myös rakenteiden toteutustapaa ja -kuntoa. Laajemman tutkimuksen perusteella voidaan arvioida sitä tärkeintä seikkaa; tarvittavia korjaustapoja, -laajuuksia ja -kustannuksia, eli sitä, kuinka ongelma ratkaistaan. Oman kotisi olosuhdearvion saat tilattua asiantuntijoidemme kautta. Ole yhteydessä asiantuntijoihimme alla olevasta linkistä!